Nyt on oikea aika puuttua opettajien työhyvinvointiin

Hyvinvoiva opettaja kykenee vastaamaan paremmin oppilaiden tarpeisiin ja keskittymään olennaiseen: opettamiseen, oppimisen tukemiseen ja kasvattamiseen.

Olen keskustellut lähiaikoina useamman luokanopettajan, aineenopettajan, erityisopettajan ja varhaiskasvatuksen opettajan kanssa opettajien jaksamisesta. Yhteinen näkemyksemme on, että hyvinvoiva opettaja kykenee vastaamaan paremmin oppilaiden tarpeisiin ja keskittymään olennaiseen: opettamiseen, oppimisen tukemiseen ja kasvattamiseen.

Kannustava ja arvostava työympäristö, oikeudenmukainen palkkaus ja riittävät resurssit ovat työhyvinvoinnin kannalta välttämättömiä ja ehkäisevät jopa sairauspoissaoloja. Työntekijä, joka kokee itsensä tärkeäksi osaksi työyhteisöä ja tulee kuulluksi, tekee työnsä paremmin ja jaksaa joustaakin tarpeen tullen. Sen sijaan jatkuvasti liiallisen työkuorman alla oleva työntekijä on vaarassa uupua tai joutuu menemään siitä, missä aita on matalin. Tutkimusten mukaan jopa puolet opettajista on harkinnut alanvaihtoa ja eräs lähiaikoina luokanopettajaksi valmistuva kertoi minulle harkitsevansa hakeutumista heti muihin kuin opetustehtäviin.

Erityisen kuormittavaa on se, kun oppilas ei riittämättömien resurssien takia saa tarvitsemaansa tukea. Opettaja tunnistaa esimerkiksi herkästi oppilaat, jotka hyötyisivät pienryhmäpaikasta. Koska pienryhmäpaikkoja on vähän, niistä hyötyvät oppilaat jäävät usein vastoin omaa etuaan yleisopetuksen luokkaan. Yksikin pienluokkaa tarvitseva oppilas yleisopetuksen luokassa voi saada kaiken päälaelleen ja opettajan väsymään, koska kädet ja aika eivät riitä tukemaan häntä riittävästi. Siitä huolimatta yleisopetuksen luokassa voi olla montakin pienluokkaa tarvitsevaa oppilasta.  Resurssien puute estää usein myös sujuvan yhteistyön eri ammattilaisten, kuten koulupsykologien, kuraattorien ja terveydenhoitajien kanssa. Tahtoa yhteistyölle kyllä löytyy, mutta riittävästi yhteistä aikaa yhteistyön suunnittelulle ja toteuttamiselle useinkaan ei. Riittävien resurssien puute tulee lopulta kalliimmaksi, jos ajaudumme tilanteeseen, jossa opettajat uupuvat ja lapset kärsivät tuen puutteesta.

Miten kaupunki voi työnantajana vaikuttaa opettajien työssä jaksamiseen ja hyvinvointiin? Esimerkiksi huolehtimalla oppilaiden tarpeiden mukaisista riittävistä resursseista, kattavasta työterveyshuollosta ja tarjoamalla työnohjausta opetus- ja ohjaustyötä tekeville. Työnantaja voi myös varmistaa työsuhteiden jatkuvuuden maksamalla määräaikaisessa työsuhteessa oleville opettajille kesän ajalta palkan sekä vähentämällä määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamista. Muutokset tulisi ennakoida hyvissä ajoin, koulujen henkilökunnan esille tuomat huolet on otettava tosissaan ja hyvästä työilmapiiristä on huolehdittava.

Uskon, että oppimisen tuen uudistuksen vaikutukset tulevat näkymään tulevina vuosina hyvällä tavalla kouluissa. Kaupungin on huolehdittava, että valtion lisärahoitus oppimisen tukeen todella käytetään oppimisen tukemiseen.

Nyt on oikea aika vaikuttaa opettajien työhyvinvointiin, jotta varmistetaan opettajien pysyminen alalla ja laadukkaat koulutuspalvelut myös tulevaisuudessa